Selkäjumeja ja hammaslääkäreitä

Eilen Pupulla oli hammaslääkäripäivä (ja tänään emännällä, mutta se on ihan toinen tarina). Pyysin Laurin raspaamaan Pupun hampaat, kun ratsastettaessa se on ollut muutamia ongelmia suun kanssa ja syödessä se on alkanut tiputella enemmän prixiä. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt kuin vähän epätasaisuutta, joka ei välttämättä vaikuta ratsastettavuuteen. Mutta kun kyseessä on kuitenkin uusi tuttavuus, niin voi kuitenkin olla, että se on vaikuttanut. Varmaksi sen voi sanoa, kun pääsee seuraavan kerran selkään.

Ristiselkäjumi Pupulla joka tapauksessa on. Ollaan juoksuteltu ja käyty käppäilemässä ja nyt vapaalla. Katri lupasi BoTin lanneloimen lainaan aina kun tarvii ja linimentannutkin oon selkää. Johanna kävi viime viikolla Pupulla ratsastamassa ja yhdessä siinä pähkittiin sitten, että vika todennäköisesti on siinä, että nyt kun Pupu on joutunut tekemään enemmän töitä, niin käyttää itseään ihan eri tavalla kuin ennen. Ts. nyt ohjelmassa on paljon eteen-alas -jumppaa ja työskentelyä kevyessä ravissa tai laukkaa kevyessä istunnassa. Ja jos vielä saisi Mikan ensi viikolle hieromaan Pupun, niin eiköhän se siitä.

Piiiitkästä aikaa.. Taas..

Mun Buu. Siitä on kuoriutunut oikea murunen. Se on kovin miellyttämishaluinen, tekee töitä innolla ja on nöyrä. Maastoilemassa käytiin yksi ilta, ihan kaksisteen ja extempore. Kentälle piti mennä, mutta laiskotti, joten lähdettiin maastoon. Lampaat on petoja, niitä pitää tuijottaa, nehän voi vaikka syödä! Tosin ne voi kyllä ohittaa hetken tuijotuksen jälkeen reippaassa käynnissä ilman ongelmia.. Aluksi Pupua tuntui jännittävän kovasti, mutta rentoutui loppua kohden ja yhden sivuhypyn jälkeen (josta kuski pelkäsi ponin ottavan ritolat, mutta se olikin turha pelko).

Syyskuussa käytiin risteilyllä ja hevosenhuoltovuoro jäi Tanja-siskolle. Vapaat ohjat ja kuviot ja mitä siitä seurasikaan? Estehyppelöitä ja maastoiluyritys. Hyppääminen oli mennyt hyvin, Pupu kuulemma tiesi kuviot eikä kuumentunut, mutta liikkui letkeästi omin jaloin eteenpäin. Maastoilu seuraavana päivänä, noh, sanotaanko vaikka, että oman ihmisen kanssa se on selkeästi helpompaa ja kivempaa kuin jonkun muun, sillä Tanja ei ole aremmasta päästä, mutta oli joutunut kääntymään takaisin..

Pupu ilmeisesti osaa jotain temppuja. Ainakin sen käytös tietyissä tilanteissa vaikuttaa siltä. Porkkana kouraan ja koskettaa Pupun jalkaa, niin se nostaa sen ja heiluttaa sitä ilmassa korkealla. Saman tekee molemmilla jaloilla. Se on myös niin oppivainen, etten yhtään ihmettele, etteikö se voisikin oppia temppuja herkästi ja muistaa ne. Pari kertaa tehtiin peruutustreeniä maastakäsin niin, että seisottiin rinnakkain ja vein oikean käden Pupun ryntäiden eteen ja lähdin peruuttamaan ja viimeistään siinä vaiheessa, kun käsi koski, myös Pupu peruutti. Nyt se tekee sitä ilman kättä, kun seisotaan rinnakkain ja lähden peruuttamaan. Katsotaan nyt ilmeneekö jotain uusia temppuja vielä tässä aikojen saatossa.

Tavoitteitakin on yritetty miettiä, mutta niiden asettaminen on hankalaa. Tai lähinnä niiden tavoitteiden saavuttamisen todistaminen. Nytkin olisi tulevana viikonloppuna ollut seurakoulukisat lyhyen matkan päässä, mutta kun ei ole edes vetoautoa, niin vähän hankalaa on. Voisi kuitenkin ajatella, että jouluun mennessä pitäisi heB-radan sujua moitteetta. Siitä voisi olla hyvä lähteä. Ei ole huima tavoite, mutta riittävä. Eikä välttämättä kuitenkaan ihan läpihuutojuttu, sillä etenkin laukkasiirtymisissä ja pysähdyksissä on vielä paljon tekemistä. Pysähdyksissä on jo tullut edistystä, mutta hyviä, edes välttäviä ne ei vieläkään ihan aina ole. Ja laukkasiirtymiset, niiden kanssa suurin ongelma on alaspäinsiirtyminen, koska Buusta olisi välillä kivempi juosta nokka taivaassa kohnoravia kuin nätissä nyökyssä rennosti eteenpäin.. Hyvä tavoite se on, molemmille.

Paluu arkeen

Sunnuntai-iltana Pupu palasi tallille laitumelta ja nyt alkaakin sitten treenaaminen. Omistajansa aloitti työkaverin innoittamana vähähiilihydraattisen ja pounin kanssa ruvetaan kasvattamaan kuntoa ja lihaksistoa. Laitumelta palatessa pysähdyttiin ihmettelemään lehmiä, jotka tuntuu Pupun mielestä olevan hassuja. Katselee niitä mielenkiinnolla läheltä, ei saa helikopterikohtausta, vaan ihmettelee, et mitä ihmettä nuo on. Sain räpsästyä ämmästä hienon kuvankin, on se vaan niin nätti!

Nyt on kaksi päivää juostu liinassa ja purettu mahdollisia virtoja pois. Maanantaina Pupulla oli niin törkeen ki-vaa. Laukassa se köyri korvat tötterössä ja muka pelkäsi hiekkaa, joka lensi maneesin laitaan. Se myös muutaman kerran laukan jälkeen pysähtyi ja jäi katsomaan korvat tötteröllä, että tättärää äispä, näitsänäitsä?! Ja loppukäynneillä se yhtäkkiä heittikin piehtaroimaan. Ei siltä ainakaan huumorintajua puutu.. Eilen liinassa olikin jo paljon rauhallisempi kaveri, teki ravi-laukka -siirtymisiä hyvin tasaisesti ja siististi ja enemmän joutui jopa pyytämään eteen kuin jarruttamaan. On se vaan aika poni, ollakseen oikeasti puhdas täykkäri..

Sain samalla vertailukuvaa toukokuun loppuun. On isoa muutosta tapahtunut, vaikka lihaksistolle on vielä paljon tehtävä. Suunta on kuitenkin varsin oikea.

Jos sitä välillä päivittäisikin..

Kesä on mennyt lähinnä laiduntaen. Laidunporukka on jossain määrin ollut vaihtuvaa, Tyyne lähti laumasta sarkoidileikkauksen vuoksi, Pippi teloi lapansa ja vaihtelevasti porukassa onkin sitten ollut koulun putet Melli ja Nessa ja nyt sitten viimeisimpänä maailman suloisin Romppu-poni. Ja Pupulle käy kaikki kaverit. Nessa on tuntunut olevan yksi parhaista kavereista, sen kanssa nyhjättiin ja kyhjättiin. Hauska on ollut huomata, ettei Pupu myöskään pelkää ravikärryjä. Kerran Jartti tuli kärryt perässä vastaan ja olipahan tallin väki ajanutkin Nessaa laitumella ja joutuneet välillä hätisteleen Pupua kauemmaksi, kun emäntä oli kävellyt yksin askelin perässä..

 Melli.

 Nessa ja Pupu.

Kitta ja Romppu.

Sain taannoin päähäni, että mitäs jos haluankin jossain vaiheessa vähän hyppelöidä. Hetken mielijohteesta lykkäsin koulupenkin myyntiin, sain sen kaupan nopeasti ja tein pikakaupat yleispenkistä kuvien perusteella. Onneksi luotin vaistooni ja satulan tullessa kotiin totesin sen olevan jopa istuvampi kuin edellinen satula. Tilalle tuli Frank Baines Eclipse. Tosi hyvässä kunnossa, toppaukset priimat ja nahassa sen verran jälkiä, että näkee olevan käytetty. Nyt voi sitten joskus hypätäkin, jos tulee joku mielihäiriö..

Ratsastuksen MM:iä seuranneena ja asiasta innostuneena ostin sitten kankisuitset. Kuolaimet puuttuu eikä muutenkaan vielä ole niiden aika, mutta kun halvalla löytyi paikalliselta kirppikseltä, niin tottakai ne piti ostaa! Mutta jos nyt ensimmäisenä ihan sitä perusratsastusta..

Hyvä poni, parempi mieli

Tänään oli sellainen päivä, etten vaan millään olisi jaksanut siirtyä tallille. En vaan olisi. Keli on ollut muuten hieno, mitä nyt on tuullut niinko viimeistä päivää. Tokihan siinä vaiheessa sitten alkoi pirskotella vettäkin, kun oltiin matkalla laitumelta talliin..

Pupu oli aivan jär-kyt-tä-vän kurainen eikä edes tunnin harjaamisesta ollut suurta iloa, vaan se olisi varmaan pitänyt pestä painepesurin kanssa, että olisi tullut puhdasta. Luovutin siis jossain vaiheessa ja koetin saada suurimmat kura(laata)t pois ja varusteiden kohdat puhtaaksi. Raippa oli Samin autossa Toijalassa, joten vaihtelun vuoksi sitten kannukset jalkaan. Ei vissiin ole ollut sitten - öö - viimeiseen neljään vuoteen kannuksia jalassa. Oli ihan kouluratsastaja-fiilis. Paitsi se kura..

Vaihdettiin kuolain perusnivelestä niveloliiviin ja se tuntui toimivan, Pupu oli suustaan tyytyväisemmän oloinen, liikkui vakaammassa muodossa ja tuntui käteen hyvälle. Pupu liikkui hyvin, joskin loppua kohden väsyi ja alkoi hieman hangoitella vastaan. Pysähdykset tulee tosiaan oleen sellainen asia, jota pitää treenata ja laukannostoissa täti ei aina tunnu olevan itse tilanteen tasalla ja sitten hopotin on vähän hukassa. Tuli muutamia tosi hyviä nostoja, muutamia ok ja muutamia (kuskin vuoksi) ihan pskoja. Kerran onnistuin tökkäämään kannuksella niin, että neiti jopa vähän protestoi potkaisemalla taaksepäin, mutta oma vikahan se oli, kun en ollut ollenkaan itse tilanteen tasalla ja aikalailla turhasta tuikkasin liikaa. Loppuraveissa Pupu oli jo niin väsy, että painoi kädelle aika voimakkaasti ja huomaa, ettei kunto edelleenkään riitä liikkumaan korkeammassa muodossa niin pitkään kuin aina välillä vaadin. Ja sitten tulee huono omatunto. Mutta toisaalta, välillä on vaan ne rajat ylitettävä, kunhan ei vaan liian usein.

Hyvä Pupu, parempi mieli. <3

Päivitystä

Hävettävän pitkä aika edellisestä päivityksestä, joten nyt tarvitsee ottaa takaisinpäin.. 

Laitumessa ollaan edelleen, tosin lauma on vähän muuttunut viime sitten päivityksen. Viljo-ruuna palasi takaisin omaan laitumeensa päätettyään alkaa orittelemaan, ei vaan yksinkertaisesti ollut turvallista pitää sitä tuossa laumassa enää, kun se kiipesi himoissaan tammojen selkään ennen kuin porttia kerkesi sulkemaan. Pupu myös kehitti niin järkyttävän kiiman, että keskittyi vaan huutamaan Viljolle ja lopulta kaikille muille, että huhheijjakkaa. Tilanne rauhottui paljon niiltäkin osin, kun Viljo poistui laumasta. Laumakoko ei kuitenkaan muuttunut, sillä Katrin Pippi-tamma tuli porukkaan ja tuntuu istuvan oikein hyvin joukkoon. Toissapäivänä viimeksi koko ämmälauma tuli kiireellä portille, kun menin hakemaan Pupua. Ei tartte metsästää vuosikymmentä, että saa laitumesta kiinni, toisinkuin Antonin kanssa välillä oli..

Satulakin löydettiin ja ollaan päästy jo kunnolla hommiinkin. Cliff Barnsbyn Raven, 17" istuimella ja 4 rungolla. Ja nelonenhan vastaa siis leveää.. Mutta kolmonen olisi jäänyt nopeasti kapeaksi, sillä tuo nelonen on mattesin kanssa varsin hyvä. Saatiinkin sitten Minna kameran kanssa vierailulle. Ei oo hassumpi otus, kun kolmen viikon laidunlomailun jälkeen kiipesin selkään eikä elettäkään pöllöilystä, ekstravirrasta tms. Jos muutama kuvakin sitten..

Hirmu hyvä työmoraali Pupulla on, tekee mielellään töitä ja yrittää parhaansa, vaikkei aina olisikaan helppoa. Käynnissä ja ravissa ei vielä ole voimaa kantaa itseään riittävän ylhäällä, mutta laukassa jo löytyy oikein hyvääkin pätkää. Siirtymisissä yleisesti vaaditaan vielä lisää voimaa takaa, jotta siirtymät olisi tasaisempia, tulisi takaosa alla ja selän läpi. Laukka on selkeesti Pupun helpoin askellaji ja toki, onhan se täykkärinä luotu laukkaamaan, joten sillä on varmasti oma osansa asiaan.

Toissapäivänä tätiä laiskotti, joten raijasin sitten laitumelle kimpsut ja kampsut ja pistin tamman kuntoon siellä. Vähän kyllä jänskätti, että mitä se sanoo, kun matkalla on vähän muuta ja bäätä, mutta suurin jännityksen aihe olikin paluumatkalla (harvaoksaisen) puskan takana laiduntavat hevoset. Onhan tuo selkeesti maastovarmakin, ei pelkää autoja, edes koppi perässä liikkuvia, traktoreita tms, mutta sitten taas sen verran on pilkettä, että puska voi vaikka syödä! Mainio peli näin tasan kuukauden kokemuksella. :)

Laitumeen, laitumeen.

Puputin pääsi laitumeen sunnuntaina ja tuntuis viihtyvän uudessa laumassaan mainiosti. Seuraneiteinä on puttetammat Kitta ja Tyyne ja sittemmin porukkaan liittyi lämppäriruuna Viljo, joka onkin kukkona tunkiolla ja naapurilauman poijjaat saa huutia aidalta, jos liian lähelle erehtyvät norkoilemaan.

 Lauri kävi myös rokottamassa Pupun extempore laitumella ja nyt pitäisi vielä pari päivää ottaa kevyemmin (mikä taas passaa oikein hyvin myös kuskille, jotta jalkapöydän uusi raapustus saa parantua rauhassa). Satulaakin pääsee sovittamaan, kunhan saa sen siirrettyä tallille asti. Nyt kokeilussa Cliff Barnsbyn AVG 17/2, joka saattaa olla just nyt sopiva, mutta kannattaako sitä sitten ostaa, jos se ei enää kuukauden-kahden päästä sovikaan? Numeroa leveämpi saattais mennä karvan kanssa helpostikin nyt jo. Ehkä sitä jo huomenna sovittelis, niin sittenhän sen näkee..

Kera siskon

Tänään sisko kävi hopottamassa Pupulla. Ilman satulaa. Hyi. Selkäranka pakaroiden välissä ei kuulemma tuntunut järin mukavalta, vaikka hepo olikin kiva ja muuten tosi jees. Pupu kävi ekaa kertaa maneesissakin tänään eikä siinä(kään) ollut sen mielestä mitään kummallista. Huomenna sitten aamusta heti laitumelle läskistymään.

 

Kohtalon ivaa?

En oo koskaan oikein tykännyt tammoista. Tai ruunikoista. Tai täykkäreistäkään sen puoleen. Silti pari päivää sitten taloon muutti Pupu.

Pupu on Puolassa v.-05 syntynyt täysiverinen tamma, jolla on tehty vähän kaikkea. Kuuluttajan unelma nimensä puolesta, Czarna Hancza. Se on tehnyt tunteja (myös alkeis), käynyt este- ja kenttävalmennuksissakin. Hieman diisseli ratsastaessa, mutta herkistyy mukavasti ja liikkuu luonnostaa oikeinpäin. Voimaa sillä ei ole kulkea korkeassa muodossa, mutta kestävyyttä löytyy vaikka miten paljon. Iso laukka, jossa takaosan työntö on ihan uskomaton ja mukava käynti ja ravissakin joutuu vähän istumaan. Nyt alkaa niin lihotuskuuri kuin lihasmassan keruukin ja katsotaan mitä saadaan aikaan. Ensin tosin pitää löytää satula ja se vasta ohjelmanumero onkin. Sattuneesta syystä Antonin 35-leveä Sydney ei istu eikä oikein perusmerkit kuten Kieffer, joten katselun alla on brittisatulat.  Ne vaan tuppaa oleen hinnakkaita, joten ensin pitäisi saada tuo vanha penkki kaupan, niin voisi satsata uuteen enemmän. Toisaalta se ei haittaa yhtään, vaikka Pupu pitäisikin pari vapaata ensin. Kyllä tässä aikaa on, mihinkään ei ole kiire.