Selkäjumeja ja hammaslääkäreitä

Eilen Pupulla oli hammaslääkäripäivä (ja tänään emännällä, mutta se on ihan toinen tarina). Pyysin Laurin raspaamaan Pupun hampaat, kun ratsastettaessa se on ollut muutamia ongelmia suun kanssa ja syödessä se on alkanut tiputella enemmän prixiä. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt kuin vähän epätasaisuutta, joka ei välttämättä vaikuta ratsastettavuuteen. Mutta kun kyseessä on kuitenkin uusi tuttavuus, niin voi kuitenkin olla, että se on vaikuttanut. Varmaksi sen voi sanoa, kun pääsee seuraavan kerran selkään.

Ristiselkäjumi Pupulla joka tapauksessa on. Ollaan juoksuteltu ja käyty käppäilemässä ja nyt vapaalla. Katri lupasi BoTin lanneloimen lainaan aina kun tarvii ja linimentannutkin oon selkää. Johanna kävi viime viikolla Pupulla ratsastamassa ja yhdessä siinä pähkittiin sitten, että vika todennäköisesti on siinä, että nyt kun Pupu on joutunut tekemään enemmän töitä, niin käyttää itseään ihan eri tavalla kuin ennen. Ts. nyt ohjelmassa on paljon eteen-alas -jumppaa ja työskentelyä kevyessä ravissa tai laukkaa kevyessä istunnassa. Ja jos vielä saisi Mikan ensi viikolle hieromaan Pupun, niin eiköhän se siitä.

Piiiitkästä aikaa.. Taas..

Mun Buu. Siitä on kuoriutunut oikea murunen. Se on kovin miellyttämishaluinen, tekee töitä innolla ja on nöyrä. Maastoilemassa käytiin yksi ilta, ihan kaksisteen ja extempore. Kentälle piti mennä, mutta laiskotti, joten lähdettiin maastoon. Lampaat on petoja, niitä pitää tuijottaa, nehän voi vaikka syödä! Tosin ne voi kyllä ohittaa hetken tuijotuksen jälkeen reippaassa käynnissä ilman ongelmia.. Aluksi Pupua tuntui jännittävän kovasti, mutta rentoutui loppua kohden ja yhden sivuhypyn jälkeen (josta kuski pelkäsi ponin ottavan ritolat, mutta se olikin turha pelko).

Syyskuussa käytiin risteilyllä ja hevosenhuoltovuoro jäi Tanja-siskolle. Vapaat ohjat ja kuviot ja mitä siitä seurasikaan? Estehyppelöitä ja maastoiluyritys. Hyppääminen oli mennyt hyvin, Pupu kuulemma tiesi kuviot eikä kuumentunut, mutta liikkui letkeästi omin jaloin eteenpäin. Maastoilu seuraavana päivänä, noh, sanotaanko vaikka, että oman ihmisen kanssa se on selkeästi helpompaa ja kivempaa kuin jonkun muun, sillä Tanja ei ole aremmasta päästä, mutta oli joutunut kääntymään takaisin..

Pupu ilmeisesti osaa jotain temppuja. Ainakin sen käytös tietyissä tilanteissa vaikuttaa siltä. Porkkana kouraan ja koskettaa Pupun jalkaa, niin se nostaa sen ja heiluttaa sitä ilmassa korkealla. Saman tekee molemmilla jaloilla. Se on myös niin oppivainen, etten yhtään ihmettele, etteikö se voisikin oppia temppuja herkästi ja muistaa ne. Pari kertaa tehtiin peruutustreeniä maastakäsin niin, että seisottiin rinnakkain ja vein oikean käden Pupun ryntäiden eteen ja lähdin peruuttamaan ja viimeistään siinä vaiheessa, kun käsi koski, myös Pupu peruutti. Nyt se tekee sitä ilman kättä, kun seisotaan rinnakkain ja lähden peruuttamaan. Katsotaan nyt ilmeneekö jotain uusia temppuja vielä tässä aikojen saatossa.

Tavoitteitakin on yritetty miettiä, mutta niiden asettaminen on hankalaa. Tai lähinnä niiden tavoitteiden saavuttamisen todistaminen. Nytkin olisi tulevana viikonloppuna ollut seurakoulukisat lyhyen matkan päässä, mutta kun ei ole edes vetoautoa, niin vähän hankalaa on. Voisi kuitenkin ajatella, että jouluun mennessä pitäisi heB-radan sujua moitteetta. Siitä voisi olla hyvä lähteä. Ei ole huima tavoite, mutta riittävä. Eikä välttämättä kuitenkaan ihan läpihuutojuttu, sillä etenkin laukkasiirtymisissä ja pysähdyksissä on vielä paljon tekemistä. Pysähdyksissä on jo tullut edistystä, mutta hyviä, edes välttäviä ne ei vieläkään ihan aina ole. Ja laukkasiirtymiset, niiden kanssa suurin ongelma on alaspäinsiirtyminen, koska Buusta olisi välillä kivempi juosta nokka taivaassa kohnoravia kuin nätissä nyökyssä rennosti eteenpäin.. Hyvä tavoite se on, molemmille.