Sivut

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Päivitystä

Hävettävän pitkä aika edellisestä päivityksestä, joten nyt tarvitsee ottaa takaisinpäin.. 



Laitumessa ollaan edelleen, tosin lauma on vähän muuttunut viime sitten päivityksen. Viljo-ruuna palasi takaisin omaan laitumeensa päätettyään alkaa orittelemaan, ei vaan yksinkertaisesti ollut turvallista pitää sitä tuossa laumassa enää, kun se kiipesi himoissaan tammojen selkään ennen kuin porttia kerkesi sulkemaan. Pupu myös kehitti niin järkyttävän kiiman, että keskittyi vaan huutamaan Viljolle ja lopulta kaikille muille, että huhheijjakkaa. Tilanne rauhottui paljon niiltäkin osin, kun Viljo poistui laumasta. Laumakoko ei kuitenkaan muuttunut, sillä Katrin Pippi-tamma tuli porukkaan ja tuntuu istuvan oikein hyvin joukkoon. Toissapäivänä viimeksi koko ämmälauma tuli kiireellä portille, kun menin hakemaan Pupua. Ei tartte metsästää vuosikymmentä, että saa laitumesta kiinni, toisinkuin Antonin kanssa välillä oli..

Satulakin löydettiin ja ollaan päästy jo kunnolla hommiinkin. Cliff Barnsbyn Raven, 17" istuimella ja 4 rungolla. Ja nelonenhan vastaa siis leveää.. Mutta kolmonen olisi jäänyt nopeasti kapeaksi, sillä tuo nelonen on mattesin kanssa varsin hyvä. Saatiinkin sitten Minna kameran kanssa vierailulle. Ei oo hassumpi otus, kun kolmen viikon laidunlomailun jälkeen kiipesin selkään eikä elettäkään pöllöilystä, ekstravirrasta tms. Jos muutama kuvakin sitten..



Hirmu hyvä työmoraali Pupulla on, tekee mielellään töitä ja yrittää parhaansa, vaikkei aina olisikaan helppoa. Käynnissä ja ravissa ei vielä ole voimaa kantaa itseään riittävän ylhäällä, mutta laukassa jo löytyy oikein hyvääkin pätkää. Siirtymisissä yleisesti vaaditaan vielä lisää voimaa takaa, jotta siirtymät olisi tasaisempia, tulisi takaosa alla ja selän läpi. Laukka on selkeesti Pupun helpoin askellaji ja toki, onhan se täykkärinä luotu laukkaamaan, joten sillä on varmasti oma osansa asiaan.



Toissapäivänä tätiä laiskotti, joten raijasin sitten laitumelle kimpsut ja kampsut ja pistin tamman kuntoon siellä. Vähän kyllä jänskätti, että mitä se sanoo, kun matkalla on vähän muuta ja bäätä, mutta suurin jännityksen aihe olikin paluumatkalla (harvaoksaisen) puskan takana laiduntavat hevoset. Onhan tuo selkeesti maastovarmakin, ei pelkää autoja, edes koppi perässä liikkuvia, traktoreita tms, mutta sitten taas sen verran on pilkettä, että puska voi vaikka syödä! Mainio peli näin tasan kuukauden kokemuksella. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti