Satulasatulasatula

Voihan satula. Jotta elämä ei olisi helppoa, niin mietitääs taas vaihteeksi satula-asioita. Pupulla on nyt Bates Dressage, joka muuten tuntuisi olevan jees, mutta valuu eteen. Myös ällöliman kanssa. Joten vaihtoon. Taas.

Bates Dressage 17,5". Uutta mallia eli muokattavissa myös toppauspaloilla. Tällaisenaan käy suoraan/suorahkoon selkään, mutta toppauspaloilla myös kaarevaan selkään, hyvä säkätila, leveä selkärangantila. Superhyvä ja tukeva istua, kapea istuin, isot irroitettavat polvituet. Takuu voimassa. Käytetty vain muutaman kerran, kuin uusi! Sopii moneen selkään ja menee muokattavuuden ansiosta isältä pojalle. Hp. 1200e/reipas tarjous

Ja sitten on jäänyt nurkkiin roikkumaan tuollainen ekstra-satulakin, joten hävittää sekin kai pitäisi.

Wintec Pro CC -estesatula villatoppauksella, istuin 17". Suorahkoon selkään, hyvä säkätila, leveä selkärangantila. Nahkaiset vastinhihnat, irroitettavat polvi- ja pohjetuet. Siistikuntoinen, vaikka onkin käytetty. Hp. 350e/tarjous.

Molemmissa sisällä punainen (wide) kaari, löytyy myös sininen ja musta kaari. Molempien satuloiden mukaan löytyy satulahuopa ja satulavyö (kouluvyö nahkainen). Jalustimet ei kuulu kauppaan. Lisäkuvia saa maililla jennijsaarinen@gmail.com.

Tiedetään, tiedetään..

Hiljaista on ollut jälleen, tiedetään. Mitään kerrottavaa ei vaan oikein ole ollut. Satulan kanssa on säädetty, Pupun selkä kun muuttuu koko ajan. Ja tulee muuttumaan. Nyt olisi taas passelin tuntuinen penkki ja tällä varmaan nyt sitten taas mennään, kunnes selkä muuttuu ja on taas aika tarkastella tilannetta.

Pupulla on ollut vähän talvivirtaa, ihan kyllä kuskinkin mokaa, kun ei vain ole ollut jaksamista laitella. Jos nyt uuden vuoden kunniaksi sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa treenata. Molempienkin vuoksi. Tavoitteitakin voisi olla hyvä asettaa, jos niistä saisi potkuakin.

Tarvii kuitenkin todeta, että tuo mun tammani on kyllä maailman kultaisin. Serkun muksu kävi taannoin sitä rapsuttelemassa, harjaamassa ja vähän käpsyttelikin ja Pupuhan oli ihan elementissään. Ja pikkuneiti. Enemmän ei varmaan fiiliksissä voi olla. Siitä tulee isona niin ponityttö, että äiti on vielä tärinöissään ja mummi ja täti joutuu sitä tallille raijaan mukana varmaan harva se päivä..

Selkäjumeja ja hammaslääkäreitä

Eilen Pupulla oli hammaslääkäripäivä (ja tänään emännällä, mutta se on ihan toinen tarina). Pyysin Laurin raspaamaan Pupun hampaat, kun ratsastettaessa se on ollut muutamia ongelmia suun kanssa ja syödessä se on alkanut tiputella enemmän prixiä. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt kuin vähän epätasaisuutta, joka ei välttämättä vaikuta ratsastettavuuteen. Mutta kun kyseessä on kuitenkin uusi tuttavuus, niin voi kuitenkin olla, että se on vaikuttanut. Varmaksi sen voi sanoa, kun pääsee seuraavan kerran selkään.

Ristiselkäjumi Pupulla joka tapauksessa on. Ollaan juoksuteltu ja käyty käppäilemässä ja nyt vapaalla. Katri lupasi BoTin lanneloimen lainaan aina kun tarvii ja linimentannutkin oon selkää. Johanna kävi viime viikolla Pupulla ratsastamassa ja yhdessä siinä pähkittiin sitten, että vika todennäköisesti on siinä, että nyt kun Pupu on joutunut tekemään enemmän töitä, niin käyttää itseään ihan eri tavalla kuin ennen. Ts. nyt ohjelmassa on paljon eteen-alas -jumppaa ja työskentelyä kevyessä ravissa tai laukkaa kevyessä istunnassa. Ja jos vielä saisi Mikan ensi viikolle hieromaan Pupun, niin eiköhän se siitä.

Piiiitkästä aikaa.. Taas..

Mun Buu. Siitä on kuoriutunut oikea murunen. Se on kovin miellyttämishaluinen, tekee töitä innolla ja on nöyrä. Maastoilemassa käytiin yksi ilta, ihan kaksisteen ja extempore. Kentälle piti mennä, mutta laiskotti, joten lähdettiin maastoon. Lampaat on petoja, niitä pitää tuijottaa, nehän voi vaikka syödä! Tosin ne voi kyllä ohittaa hetken tuijotuksen jälkeen reippaassa käynnissä ilman ongelmia.. Aluksi Pupua tuntui jännittävän kovasti, mutta rentoutui loppua kohden ja yhden sivuhypyn jälkeen (josta kuski pelkäsi ponin ottavan ritolat, mutta se olikin turha pelko).

Syyskuussa käytiin risteilyllä ja hevosenhuoltovuoro jäi Tanja-siskolle. Vapaat ohjat ja kuviot ja mitä siitä seurasikaan? Estehyppelöitä ja maastoiluyritys. Hyppääminen oli mennyt hyvin, Pupu kuulemma tiesi kuviot eikä kuumentunut, mutta liikkui letkeästi omin jaloin eteenpäin. Maastoilu seuraavana päivänä, noh, sanotaanko vaikka, että oman ihmisen kanssa se on selkeästi helpompaa ja kivempaa kuin jonkun muun, sillä Tanja ei ole aremmasta päästä, mutta oli joutunut kääntymään takaisin..

Pupu ilmeisesti osaa jotain temppuja. Ainakin sen käytös tietyissä tilanteissa vaikuttaa siltä. Porkkana kouraan ja koskettaa Pupun jalkaa, niin se nostaa sen ja heiluttaa sitä ilmassa korkealla. Saman tekee molemmilla jaloilla. Se on myös niin oppivainen, etten yhtään ihmettele, etteikö se voisikin oppia temppuja herkästi ja muistaa ne. Pari kertaa tehtiin peruutustreeniä maastakäsin niin, että seisottiin rinnakkain ja vein oikean käden Pupun ryntäiden eteen ja lähdin peruuttamaan ja viimeistään siinä vaiheessa, kun käsi koski, myös Pupu peruutti. Nyt se tekee sitä ilman kättä, kun seisotaan rinnakkain ja lähden peruuttamaan. Katsotaan nyt ilmeneekö jotain uusia temppuja vielä tässä aikojen saatossa.

Tavoitteitakin on yritetty miettiä, mutta niiden asettaminen on hankalaa. Tai lähinnä niiden tavoitteiden saavuttamisen todistaminen. Nytkin olisi tulevana viikonloppuna ollut seurakoulukisat lyhyen matkan päässä, mutta kun ei ole edes vetoautoa, niin vähän hankalaa on. Voisi kuitenkin ajatella, että jouluun mennessä pitäisi heB-radan sujua moitteetta. Siitä voisi olla hyvä lähteä. Ei ole huima tavoite, mutta riittävä. Eikä välttämättä kuitenkaan ihan läpihuutojuttu, sillä etenkin laukkasiirtymisissä ja pysähdyksissä on vielä paljon tekemistä. Pysähdyksissä on jo tullut edistystä, mutta hyviä, edes välttäviä ne ei vieläkään ihan aina ole. Ja laukkasiirtymiset, niiden kanssa suurin ongelma on alaspäinsiirtyminen, koska Buusta olisi välillä kivempi juosta nokka taivaassa kohnoravia kuin nätissä nyökyssä rennosti eteenpäin.. Hyvä tavoite se on, molemmille.

Paluu arkeen

Sunnuntai-iltana Pupu palasi tallille laitumelta ja nyt alkaakin sitten treenaaminen. Omistajansa aloitti työkaverin innoittamana vähähiilihydraattisen ja pounin kanssa ruvetaan kasvattamaan kuntoa ja lihaksistoa. Laitumelta palatessa pysähdyttiin ihmettelemään lehmiä, jotka tuntuu Pupun mielestä olevan hassuja. Katselee niitä mielenkiinnolla läheltä, ei saa helikopterikohtausta, vaan ihmettelee, et mitä ihmettä nuo on. Sain räpsästyä ämmästä hienon kuvankin, on se vaan niin nätti!

Nyt on kaksi päivää juostu liinassa ja purettu mahdollisia virtoja pois. Maanantaina Pupulla oli niin törkeen ki-vaa. Laukassa se köyri korvat tötterössä ja muka pelkäsi hiekkaa, joka lensi maneesin laitaan. Se myös muutaman kerran laukan jälkeen pysähtyi ja jäi katsomaan korvat tötteröllä, että tättärää äispä, näitsänäitsä?! Ja loppukäynneillä se yhtäkkiä heittikin piehtaroimaan. Ei siltä ainakaan huumorintajua puutu.. Eilen liinassa olikin jo paljon rauhallisempi kaveri, teki ravi-laukka -siirtymisiä hyvin tasaisesti ja siististi ja enemmän joutui jopa pyytämään eteen kuin jarruttamaan. On se vaan aika poni, ollakseen oikeasti puhdas täykkäri..

Sain samalla vertailukuvaa toukokuun loppuun. On isoa muutosta tapahtunut, vaikka lihaksistolle on vielä paljon tehtävä. Suunta on kuitenkin varsin oikea.

Jos sitä välillä päivittäisikin..

Kesä on mennyt lähinnä laiduntaen. Laidunporukka on jossain määrin ollut vaihtuvaa, Tyyne lähti laumasta sarkoidileikkauksen vuoksi, Pippi teloi lapansa ja vaihtelevasti porukassa onkin sitten ollut koulun putet Melli ja Nessa ja nyt sitten viimeisimpänä maailman suloisin Romppu-poni. Ja Pupulle käy kaikki kaverit. Nessa on tuntunut olevan yksi parhaista kavereista, sen kanssa nyhjättiin ja kyhjättiin. Hauska on ollut huomata, ettei Pupu myöskään pelkää ravikärryjä. Kerran Jartti tuli kärryt perässä vastaan ja olipahan tallin väki ajanutkin Nessaa laitumella ja joutuneet välillä hätisteleen Pupua kauemmaksi, kun emäntä oli kävellyt yksin askelin perässä..

 Melli.

 Nessa ja Pupu.

Kitta ja Romppu.

Sain taannoin päähäni, että mitäs jos haluankin jossain vaiheessa vähän hyppelöidä. Hetken mielijohteesta lykkäsin koulupenkin myyntiin, sain sen kaupan nopeasti ja tein pikakaupat yleispenkistä kuvien perusteella. Onneksi luotin vaistooni ja satulan tullessa kotiin totesin sen olevan jopa istuvampi kuin edellinen satula. Tilalle tuli Frank Baines Eclipse. Tosi hyvässä kunnossa, toppaukset priimat ja nahassa sen verran jälkiä, että näkee olevan käytetty. Nyt voi sitten joskus hypätäkin, jos tulee joku mielihäiriö..

Ratsastuksen MM:iä seuranneena ja asiasta innostuneena ostin sitten kankisuitset. Kuolaimet puuttuu eikä muutenkaan vielä ole niiden aika, mutta kun halvalla löytyi paikalliselta kirppikseltä, niin tottakai ne piti ostaa! Mutta jos nyt ensimmäisenä ihan sitä perusratsastusta..

Hyvä poni, parempi mieli

Tänään oli sellainen päivä, etten vaan millään olisi jaksanut siirtyä tallille. En vaan olisi. Keli on ollut muuten hieno, mitä nyt on tuullut niinko viimeistä päivää. Tokihan siinä vaiheessa sitten alkoi pirskotella vettäkin, kun oltiin matkalla laitumelta talliin..

Pupu oli aivan jär-kyt-tä-vän kurainen eikä edes tunnin harjaamisesta ollut suurta iloa, vaan se olisi varmaan pitänyt pestä painepesurin kanssa, että olisi tullut puhdasta. Luovutin siis jossain vaiheessa ja koetin saada suurimmat kura(laata)t pois ja varusteiden kohdat puhtaaksi. Raippa oli Samin autossa Toijalassa, joten vaihtelun vuoksi sitten kannukset jalkaan. Ei vissiin ole ollut sitten - öö - viimeiseen neljään vuoteen kannuksia jalassa. Oli ihan kouluratsastaja-fiilis. Paitsi se kura..

Vaihdettiin kuolain perusnivelestä niveloliiviin ja se tuntui toimivan, Pupu oli suustaan tyytyväisemmän oloinen, liikkui vakaammassa muodossa ja tuntui käteen hyvälle. Pupu liikkui hyvin, joskin loppua kohden väsyi ja alkoi hieman hangoitella vastaan. Pysähdykset tulee tosiaan oleen sellainen asia, jota pitää treenata ja laukannostoissa täti ei aina tunnu olevan itse tilanteen tasalla ja sitten hopotin on vähän hukassa. Tuli muutamia tosi hyviä nostoja, muutamia ok ja muutamia (kuskin vuoksi) ihan pskoja. Kerran onnistuin tökkäämään kannuksella niin, että neiti jopa vähän protestoi potkaisemalla taaksepäin, mutta oma vikahan se oli, kun en ollut ollenkaan itse tilanteen tasalla ja aikalailla turhasta tuikkasin liikaa. Loppuraveissa Pupu oli jo niin väsy, että painoi kädelle aika voimakkaasti ja huomaa, ettei kunto edelleenkään riitä liikkumaan korkeammassa muodossa niin pitkään kuin aina välillä vaadin. Ja sitten tulee huono omatunto. Mutta toisaalta, välillä on vaan ne rajat ylitettävä, kunhan ei vaan liian usein.

Hyvä Pupu, parempi mieli. <3