Mun Buu. Siitä on kuoriutunut oikea murunen. Se on kovin miellyttämishaluinen, tekee töitä innolla ja on nöyrä. Maastoilemassa käytiin yksi ilta, ihan kaksisteen ja extempore. Kentälle piti mennä, mutta laiskotti, joten lähdettiin maastoon. Lampaat on petoja, niitä pitää tuijottaa, nehän voi vaikka syödä! Tosin ne voi kyllä ohittaa hetken tuijotuksen jälkeen reippaassa käynnissä ilman ongelmia.. Aluksi Pupua tuntui jännittävän kovasti, mutta rentoutui loppua kohden ja yhden sivuhypyn jälkeen (josta kuski pelkäsi ponin ottavan ritolat, mutta se olikin turha pelko).
Syyskuussa käytiin risteilyllä ja hevosenhuoltovuoro jäi Tanja-siskolle. Vapaat ohjat ja kuviot ja mitä siitä seurasikaan? Estehyppelöitä ja maastoiluyritys. Hyppääminen oli mennyt hyvin, Pupu kuulemma tiesi kuviot eikä kuumentunut, mutta liikkui letkeästi omin jaloin eteenpäin. Maastoilu seuraavana päivänä, noh, sanotaanko vaikka, että oman ihmisen kanssa se on selkeästi helpompaa ja kivempaa kuin jonkun muun, sillä Tanja ei ole aremmasta päästä, mutta oli joutunut kääntymään takaisin..
Pupu ilmeisesti osaa jotain temppuja. Ainakin sen käytös tietyissä tilanteissa vaikuttaa siltä. Porkkana kouraan ja koskettaa Pupun jalkaa, niin se nostaa sen ja heiluttaa sitä ilmassa korkealla. Saman tekee molemmilla jaloilla. Se on myös niin oppivainen, etten yhtään ihmettele, etteikö se voisikin oppia temppuja herkästi ja muistaa ne. Pari kertaa tehtiin peruutustreeniä maastakäsin niin, että seisottiin rinnakkain ja vein oikean käden Pupun ryntäiden eteen ja lähdin peruuttamaan ja viimeistään siinä vaiheessa, kun käsi koski, myös Pupu peruutti. Nyt se tekee sitä ilman kättä, kun seisotaan rinnakkain ja lähden peruuttamaan. Katsotaan nyt ilmeneekö jotain uusia temppuja vielä tässä aikojen saatossa.
Tavoitteitakin on yritetty miettiä, mutta niiden asettaminen on hankalaa. Tai lähinnä niiden tavoitteiden saavuttamisen todistaminen. Nytkin olisi tulevana viikonloppuna ollut seurakoulukisat lyhyen matkan päässä, mutta kun ei ole edes vetoautoa, niin vähän hankalaa on. Voisi kuitenkin ajatella, että jouluun mennessä pitäisi heB-radan sujua moitteetta. Siitä voisi olla hyvä lähteä. Ei ole huima tavoite, mutta riittävä. Eikä välttämättä kuitenkaan ihan läpihuutojuttu, sillä etenkin laukkasiirtymisissä ja pysähdyksissä on vielä paljon tekemistä. Pysähdyksissä on jo tullut edistystä, mutta hyviä, edes välttäviä ne ei vieläkään ihan aina ole. Ja laukkasiirtymiset, niiden kanssa suurin ongelma on alaspäinsiirtyminen, koska Buusta olisi välillä kivempi juosta nokka taivaassa kohnoravia kuin nätissä nyökyssä rennosti eteenpäin.. Hyvä tavoite se on, molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti